perjantai 29. tammikuuta 2016

Toimistosukat siskolle

Yleensä teen käsitöitä vain sillä fiiliksellä, että haluan antaa ne eteenpäin jollekin tietylle henkilölle. Itse asiassa meillä kotona on todella (siis todellakin) vähän mitään mun itse tekemää. Teen ja annan kaiken ystäville, sukulaisille, kavereille. Hassua sinänsä, sillä olen neulonut esimerkiksi miehen serkun tytölle parikin vauvan- ja lastenvaatetta, mutta omalle pojalle en muuta kuin peiton joskus odotusaikana. Ja niin, villahaalarin myös.

Haaveena ja pohdinnan alla omaan kotiin ovat tällä hetkellä ainakin keittiön ikkunaan pieni virkattu verho, estämään naapurin katseet meille sisälle, jonkinlainen peite/pehmuste keinutuoliin, sängyn patjan reunukseksi jokin kiva koriste/kuviovirkkaus, pehmeät matot ontelokuteesta jne... Onhan näitä ideoita, ja ajatuksena oli vielä tehdä miehen serkun toisellekin tytölle jotain pientä kivaa :D Ja omalle pojalle neuletakki. Saattaapi olla että suurin osa näistä jää toteutumatta eli ihan vain ajatuksen asteelle. Jotain tässä lähiaikoina kuitenkin sain valmiiksi, vaikka vähän jälkikäteen kylläkin.

Pikkusisko täytti 16.1. 28 vuotta (huh, onko tää Aino ihan totta, hei?!) En ymmärrä miten mun pikkusisko on tuon ikäinen kun mähän oon vasta 23v... No mutta, tein siskolle sukat, ohje taisi olla Novitan Sukkalehdestä ja lankana ihan perus seiskaveikka. Nämä on kuulemma "toimistosukat".



Jujuna sukissa oli se, että ne neulottiin kärjestä alkaen. Kantapäänkin tekniikka eli tiimalasikantapää oli mulle uutta. Sinänsä ei mitään vaikeaa, mutta kyllä ohjetta piti tuijotella tavallista tarkemmin kun ei se tullutkaan sieltä "selkärangasta". Päällinen oli eräänlaista ruutuneuletta (vähän kuin pitkä helmineule) ja varressa takana köynnöskuvioita lehtien ja "palluroiden" kera. Sukista tuli mielestäni ok suhteessa siihen, että en ole muistaakseni kuin kerran tehnyt tuollaista köynnöskuviota, jossa käsialan kireys vs. löysyys kuitenkin vaikuttaa oleellisesti siihen kuinka siistiä jälki on. Köynnöskuvioilla saa kuitenkin elävyyttä ja kaunista pintaa melko helpolla tekniikalla. Ja sisko ymmärtääkseni ainakin tykkäs! :D <3

Vaikka olen luonteeltani sen verran esteetikko, että tykkään kauniista asioista, olen kuitenkin melko laiska ja saamaton hankkimaan mitään sellaista kotiin saati sitten sisustamaan sen mukaan. Jo ihan pakon sanelemana meidän oli kuitenkin alettava pohtia isomman astiavitriinin hankintaa. Suurin osa mun kauniimmista, mutta vähemmän käytössä olevista astioista kun on edelleen (noin vuosi muuton jälkeen) vielä laatikoissa. Vaikka suunnitteluvaiheessa tilasimme keittiöön ekstrakaappeja, eivät kaikki astiani mahdu sinne millään. Plus että ylimmiltä hyllyiltä niitä on tietysti epäkäytännöllistä ja hankalaa nostella. Selailin erilaisia nettisivustoja ja lopulta totesimme miehen kanssa että Cobellossa on myös ihania, meidän silmää miellyttäviä huonekaluja. Tuo Cobello on kyllä liikkeenä aivan mielettömän ihana: sanoinkin miehelle että jos joskus miettii mitä hankkisi mulle lahjaksi niin tuolta Cobellosta voi ottaa ihan minkä tahansa esineen ja todennäköisesti olen aivan haltioitunut sen kauneudesta! Ja juuri tuon tapaista tyyliä haluaisin omaan kotiin, en tosin ehkä niin puhtaasti vaan esineillä voisi olla myös tunnearvoa. Ja faktahan on, että aika monesti sitä tulee kuitenkin autoiltua Ikeaan, koska Ikean hintalaput sopivat paremmin tavallisen tallaajan lompakolle.

Mutta eilen teimme päätöksen meille tulevasta vitriinistä. Sitä varten on laitettu rahaa sivuun ja tarpeeseen tuo huonekalu siis tuleekin. Ongelmana meillä on (tai paremminkin "ongelmana") se, että keittiö-/oleskelutilassa on aika paljon seinäpinta-alaa ja asuntomme huonekorkeuskin on sillä kohtaa huipussa eli noin neljässä metrissä. Mikään pienen pieni ja siro vitriini ei siis missään tapauksessa mittasuhteiden puolesta sopisi meille. Toisaalta emme halunneet jättikokoista vitriiniä, joka sulkisi sitten myöhemmin pois erilaisia sisustusvaihtoehtoja ja saattaisi kaduttaa kun mitään muuta isolle seinustalle ei enää sopisikaan. Eli päädyimme lopulta tähän:


Vitriini on Cobellon omaa, Keski-Euroopassa tehtävää tuotantoa ja kokopuuta. Valitsimme väriksi myös tämän kulutetun valkoisen ja vetimiksi nuo puolipyöreät. Leveyttä kaapilla on 145cm, mikä on vähän enemmän kuin useimmissa mallistoissa (120cm), joita kävimme katsomassa esimerkiksi Kruunukalusteessa. Sinänsä hienoa, että näitä Cobellon huonekaluja on eri kokoja: usein kaapit ovat tosiaan tuota standardikokoa 120cm, ja jos haluat isomman joudut tilaamaan puolitoista tai kaksinkertaisen leveydeltään olevan huonekalun. Noh, hieman kaupassa vielä mietin että olisiko sittenkin se seuraava, isompi koko meille parempi, mutta se olikin sitten jo kaksi metriä leveä ja olisi ollut todella massiivinen... Tämän vierelle voimme myöhemmin hankkia esimerkiksi senkin tai jonkin muun matalan tason, tai muuten sisustaa tilaa muulla tavoin. Kaappi on nyt siis tilattu ja se toimitetaan maaliskuussa. Sitten pääsen vihdoin purkamaan astialaatikoita! :D