perjantai 9. tammikuuta 2015

Liikuntafilosofiani

Huomaa että on tammikuu kun kaikenlaiset laihdutus- ja elämäntapamuutosohjelmat ovat taas palanneet tv:n ohjelmistoon. Eilen alkoi jälleen Subin Rakas, sinusta on tullut pullukka -sarjaa, jota katsoin myös viime kaudella. Tällä kertaa en niin jaksanut kunnolla seurata mitä jaksossa tapahtui. Ja pian taitaakin Jutta alkaa taas ohjata telkussa niitä omia superdieettiläisiään.

Itse olen alkanut jotenkin allergisoitumaan tuollaisille "supermegamuutos elämääsi näillä keinoilla" -ohjelmille. Eniten ehkä ärsyttää se, että esimerkiksi laihduttaminen on niissä aina jotenkin valtavaa ja raskasta työtä, ja se vaatii aivan äärimmäisyyksiin venymistä. Eli esimerkiksi liikuntaa jonka vuoksi pitää itkeä, oksentaa, pyörtyä ja lopuksi suunnilleen vielä paskoa housuihinsakin, muuten se ei polttanut tarpeeksi kaloreita eikä ollut hyödyllistä. Sama ärsyttää myös tuossa Jutta ja puolen vuoden superdieetit -, sekä Suurin pudottaja -ohjelmissa. Miksi siitä liikunnasta pitää antaa aina sellainen kuva, että se on jotain hirveää ja kamalaa kärsimystä ja väkisin tehtyä pakkopullaa, mutta se pitää vaan tehdä jotta saa jonkin lopullisen palkkion...? Itse olen alkanut välttää kaikenlaista kuntosalitreeniä sun muuta liikuntaa joka on aivan tarkoituksella jotain "treeniä". Haluan että liikunta on ehdottomasti kivaa, muuten en kumminkaan viitsi enää toisella viikolla vaivautua nostamaan takamustani sieltä sohvasta. Ehkäpä olen tässä suhteessa jotenkin aikuistunut ja kasvanut, tai ainakin oppinut tuntemaan itseäni :)

Parhaimmat liikuntalajit ovat ehdottomasti siis sellaisia, joissa ei edes huomaa urheilevansa! Siksi ratsastus lienee niin mahtavaa, samoin kuin zumba :D Ratsastaessa kaikki energia menee siihen oman kropan hallintaan ja yhteistyöhön hevosen kanssa, niin että ei sitä mieti mitenkään liikuntana. Ja zumbassahan mä aina kuvittelen olevani joku superhottis lattaripimu ja hetkuttelen menemään, vasta tunnin lopussa sitten tajuaa kuinka hiki siinä tulikaan! :D

Ihanat issikat!
Kuva lainattu täältä.

Laihdutusohjelmat ei kyl muutenkaan taida olla tällä hetkellä se mun juttu (näpsin tässä kirjoittaessa samalla irtokarkkeja jättipussista, jonka mies toi kaupasta). En jaksa turhaan stressata painosta, vaikka sitä mielestäni ihan pikkusen liikaa onkin. Tällä hetkellä tuo muutto, työ, opinnot ja laps (+mies) vievät sen verran paljon aikaa elämästä että en halua enää mitään ylimääräistä touhotusta arkeen :D Siksi en ole tehnyt yhtään uudenvuoden lupaustakaan.

Hyvää viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti