Makrame DIY

Jokin aika sitten innostuin uudenlaisesta käsityötekniikasta. Miten satuinkin törmäämään kauniisiin solmittuihin seinätekstiileihin ja amppeleihin. Selvisi että tekniikka on makramee eli tekstiilin muotoilu erilaisia solmuja käyttämällä.

Muistan kuinka jo kouluaikana solmimme ystävänauhoja kavereiden kesken. Ehkä joskus näin mummolassa tai muualla narusta solmitun amppelin, mutta en osannut ajatella että tällä tekniikalla voisi saada jotain monipuolisempaa ja erikoisempaa aikaan. Lasten näpertelyaskartelun lisäksi tekniikka on varsin moninainen ja antaa taitavalle tekijällekin haastetta.

Elämäni ensimmäisen makrameetekstiilin tein trikookuteesta. Ei hyvä idea. Enpä ole tainnut edes säilyttää siitä kuvaa. Ihan ok siitä tuli, mutta trikoo venyy liikaa tällaiseen hommaan ja eihän se oikeastaan ole edes kovin siistiä pintana. Myöhemmin löysin Lankavan Paula-punoskuteen ja se toimii tähän tekniikkaan oikein hienosti.

Puuoksan kaivelin ulkoa koiralenkin varrelta, kuivattelin, kuorin, sahasin ja siistin muutenkin. Sitten vain leikkaamaan narua! Yksittäinen naru taisi olla 3,5 metriä pitkä ja niitä on tuossa yhteensä 22 kpl. Keksin kuviota sitä mukaa kun solmin, mikä näin pienessä työssä on ehkä ihan ok. Isommassa pitäisi jo etukäteen suunnitella, jotta narun pituus riittää koko hommaan.

Kaivelin metsästä lisää keppejä, ja kuivateltuani niitä aikani ryhdyin tekemään toista tekstiiliä. Tämä on siis toteutettu samaan tapaan. Molemmat ovat suht samaa kokoa: poikkipuu noin 60-70cm, leveys noin 35cm ja korkeutta reilut 100cm.

Myytävänä, hp. 35€ (Puu 70cm, muuten noin 34cm x 115cm, Espoossa)

Tekniikka on loppujen lopuksi todella yksinkertainen. Suurin työ on ehkäpä juuri valmisteluissa sekä siinä mihin kotona tuon työn saa roikkumaan ergonomista solmimisasentoa ajatellen :D Tämän uudemman kanssa otin käyttöön Ikean vaaterekin, johon asetin nuo kuvassa näkyvät valkoiset muovikoukut ja poikkipuun. Siinä oli suht helppo seistä/istua solmiessa :)

Lisää narua on nyt tilauksessa ja seuraavaksi haluaisinkin solmia omalle olohuoneen seinälle vielä isomman (leveämmän) tekstiilin. Katsotaan milloin pääsisin sitten sitä suunnittelemaan :D

Seuraa Instassa tiliäni (Vilukissanvillat), sinne päivittelen heti kun vain jotain uutta ideaa alkaa syntyä!

Sydänsukkaset ystävälle

Oon mä nyt jotain sentään saanut aikaiseksi!

Työkaveri tilasi nämä söpöt sukkaset lapselleen synttärilahjaksi :) Toiveena oli harmaalla pohjalla valkoista, vaaleanpunaista ja sydämiä.

Kirjoneule alkaa hiljalleen sujua, vaikka edelleenkään jälki ei ole niin tasaista kuin toivoisin. Mutta ehkäpä mä vielä opin kun treenaan :D Näiden sukkien ohjeen ja kaaviot piirsin itse, ohje löytyy nyt Ravelrysta: My Valentine <3 

Sitten vielä pieni vilautus siitä mitä oon tehnyt vähän vaihtelunkin vuoksi....

Ulkoa kerätyt puut toimivat hyvin seinätekstiilien tukina ja ovat jotenkin kauniimpia kuin mitkään tavalliset rautakaupan rimat. Innostuin jokin aika sitten tästä makramee-solmimistekniikasta, ja tämä on jo kolmas seinäkoriste mikä on syntymässä. Kuvioiden suunnittelu on vielä vähän alkuvaiheessa, eli mitään järjesttömän haastavia en ole tehnyt, mutta näitä muutamia perussolmuja eri lailla ryhmitellen. Variaatioitahan näissä on vaikka kuinka! Seuraavaksi tätä tekniikkaa voisi kokeilla vaikka unisieppariin.... :D

Kaikki valmiit sekä kuvia myös ideoista ja aloitetuista käsitöistä löytyy mun Instagramista nimellä Vilukissanvillat. Sinne päivitän eniten ja uusimmat jutut oikeastaan heti, joten kannattaa seurata sitä jos haluat kuulumisia useammin ja enemmän :D

Ja hei, se on helmikuu jo!

Pitsisukat

Kylmä talvi innostaa ainakin minut neulomaan ja erityisesti villasukkia. Lapasia tulee vastaavasti neulottua todella harvoin, ehkä koska se peukalon tekeminen on sen verran vaivalloista.

Sukkia pystyy neulomaan telkkaria katsellessa tai vaikkapa automatkoilla.

Tällä kertaa valmistuivat simppelit pitsisukat 7 veikasta. Kuvio on Pirkan pitsisukista, mutta en tehnyt pitsiä kuin etupuolelle. Muutin myös hieman kuviota, eli neuloin kuvion viimeisellä kerroksella keskimmäiset silmukat hieman eri tavoin. Mikä nyt taisi olla hieman turhaa näpertelyä, olisi siitä siistiä varmaan tullut tuota alkuperäistä noudattamalla myös.

Vaikka edelleen on talvi, alkaa vuoden vaihtuessa jo ajatella kevättä. Päätin, että voisin pitkästä aikaa neuloa pojalle jotain. Poika ilmoittikin tykkäävänsä neuletakeista, esim. näistä:

(Drops Design)

(Novita)

Nämä mallit on neulottu villasekoitelangoista, mutta mietin vielä pitäisikök neuleen kuitenkin olla puuvillasta tai muusta keväisemmästä langasta. Poika ei todellakaan palele eli voipi olla että villaneuleessa tulisi kuuma ihan talvellakin. Ensin täytyy tosin viimeistellä jo kauan sitten lupaamani traktoriryijymatto, jonka viimeisiä rivejä juuri eilen solmin. Siitä ehkä kuvaa sitten seuraavaksi :)

Uusi vuosi ja uudet käsityöt

Ajattelin että nyt voisi olla oikea hetki käynnistellä tätä blogia uudelleen. Kaikenlainen kirjoittaminen on ollut mulla jo pitkään tauolla, mutta viime aikoina on syntynyt joitain käsitöitä joita voisin tännekin pistää muistiin. Yhden oman sukkaohjeenkin olen ehtinyt suunnitella :)

Ystävä näki Facebookissa joitain neulomiani sukkia, ja kysyi tekisinkö tilauksesta hänelle villit, kirjavat pitkävartisemmat sukat. Noooh, kirjoneuleet ei ole ennen olleet mun juttu, mutta lupasin yrittää. Tämmöiset tuli:

Piirsin itse kuviot ihan omasta päästäni exceliin (yrityksen ja erehdyksen kautta), ja mittaa sukalle otin hieman tästä mallista. Lopputuotokset kuulemma sopivat ystävälle hyvin ja oli tyytyväinen :) Näin vielä sen verran vaivaa että kirjoitin ohjeen auki ihan selkosuomeksi, josko joku muukin haluaisi neuloa tämän tyyppistä kuviota. Eli tässä ohje! Mallikuviot tekstin lopussa.

Aavekas:

Koko: 38–39

Tarvikkeet: Novita 7 veljestä mustaa noin 150 g, oranssia, keltaista, valkoista, lilaa, fuksiaa ja polaris oranssi-luumua kutakin noin 50 g. Sukkapuikot 3,5 / 4,0 mm tai käsialan mukaan.

Mallineuleet: Joustinneule suljettuna neuleena: *1 s oikein, 1 s nurin*, toista *_* kerroksen loppuun. Sileä neule suljettuna neuleena: neulo kaikki silmukat oikein, kirjoneuleessa vaihda väriä kuvion mukaisesti.

Ohje:

Luo sukkapuikoille mustalla langalla 60 s ja jaa s:t neljälle puikolle, 15 s jokaiselle. Kerroksen vaihtumiskohta on aina I ja IV puikon välissä. Neulo joustinneuletta mustalla suljettuna neuleena 4 cm.

Neulo 1 krs mustalla oikein. Aloita sitten kirjoneule suljettuna neuleena ruutupiirroksen mukaan. Neulo kerrokset 1–38. Neulo sitten 2 kerrosta mustalla langalla ja kavenna toisella kerroksella 4 s neulomalla jokaisen puikon lopussa kaksi silmukkaa oikein yhteen (= 56 s).

Jatka kirjoneuletta ruutupiirroksen mukaan ja neulo kerrokset 41–62.

Huom! Kavenna kerroksella 61 jokaiselta puikolta 1 s neuloen kaksi viimeistä silmukkaa yhteen. Neulo kerros 62 kaventaen vielä I ja IV puikoilta kummaltakin 1 s. Työhön jää 50 silmukkaa.

Aloita kantalappu neulomalla I puikon silmukat oikein IV puikolle (= 24 s). Jätä muut silmukat odottamaan. Käännä työ, ota työhön fuksian värinen lanka ja aloita vahvennettu neule:

1. krs: nosta 1 s neulomatta, neulo muut s:t nurin. Käännä työ. 2. krs: *nosta 1 s neulomatta, neulo 1 o*, toista *–* kerros loppuun. Käännä työ.

Toista kerroksia 1–2 yhteensä 12 kertaa (= 24 krs).

Aloita kantapohjan kavennukset: jatka samaa vahvennettua neuletta kuin aiemmin. Neulo oikean puolen kerrosta, kunnes jäljellä on 9 s. Tee ylivetokavennus ja käännä työ. Nosta 1 s neulomatta, neulo 6 n ja neulo 2 seuraavaa silmukkaa nurin yhteen, käännä työ. Nosta 1 s neulomatta, neulo kunnes on jäljellä 8 s, tee ylivetokavennus. Jatka samalla tavalla niin, että sivusilmukat vähenevät ja keskelle jää 8 silmukkaa. Jaa lopulta jäljelle jääneet silmukat kahdelle puikolle (4,4).

Poimi puikolle kantalapun vasemmasta reunasta 13 s. Neulo poimitut s:t mustalla langalla kiertäen (= takareunasta) oikein. Neulo II ja III puikon s:t oikein. Poimi myös toisesta reunasta 13 s ja neulo samoin.

Aloita kiilakavennukset: Jatka kaikilla 60 s:lla sileää neuletta mustalla langalla. Neulo I puikon lopussa 2 viimeistä s:aa oikein yhteen ja tee IV puikon alussa ylivetokavennus. Toista kavennukset joka 2. krs, kunnes työssä on yhteensä 48 s. Tasoita silmukoiden määrä puikoilla siirtämällä 1 s I puikolta II puikolle ja IV puikolta III puikolle. Näin jokaisella puikolla on 12 s.

Neulo mustalla sileää kunnes pohjan pituus on noin 12 cm. Aloita sitten kirjoneule kuvion 3 mukaan 1. krs:lta. Kun olet neulonut kerrokset 1-19, vaihda langaksi polaris ja aloita kärkikavennukset: neulo I ja III puikon lopussa 2 s oikein yhteen, 1 o ja neulo II sekä IV puikon alussa 1 o ja tee ylivetokavennus. Tee kavennukset kuten edellä joka 2. krs, kunnes joka puikolla on jäljellä 6 s. Tee sen jälkeen kavennukset joka kerroksella. Päätä työ kun jäljellä on 8s.  

Neulo toinen sukka samoin.

= polaris oranssi-luumu

 Kuvio 1 (Huom! Muista kavennus kerroksella 40).

Kuvio 2 (Huom! Muista kavennukset kerroksilla 61 ja 62)

Kuvio 3

Ulkona paukkuu pakkaset joten villasukat ovatkin tarpeen. Itsellekin pitäisi jotain neuloa, voisipa melkein ottaa tämän vuoden teemaksi sen että neuloo itselle (ja ehkä pojalle) jotain kivaa :D 

Aurinkoista uuden vuoden alkua!

Toimistosukat siskolle

Yleensä teen käsitöitä vain sillä fiiliksellä, että haluan antaa ne eteenpäin jollekin tietylle henkilölle. Itse asiassa meillä kotona on todella (siis todellakin) vähän mitään mun itse tekemää. Teen ja annan kaiken ystäville, sukulaisille, kavereille. Hassua sinänsä, sillä olen neulonut esimerkiksi miehen serkun tytölle parikin vauvan- ja lastenvaatetta, mutta omalle pojalle en muuta kuin peiton joskus odotusaikana. Ja niin, villahaalarin myös.

Haaveena ja pohdinnan alla omaan kotiin ovat tällä hetkellä ainakin keittiön ikkunaan pieni virkattu verho, estämään naapurin katseet meille sisälle, jonkinlainen peite/pehmuste keinutuoliin, sängyn patjan reunukseksi jokin kiva koriste/kuviovirkkaus, pehmeät matot ontelokuteesta jne... Onhan näitä ideoita, ja ajatuksena oli vielä tehdä miehen serkun toisellekin tytölle jotain pientä kivaa :D Ja omalle pojalle neuletakki. Saattaapi olla että suurin osa näistä jää toteutumatta eli ihan vain ajatuksen asteelle. Jotain tässä lähiaikoina kuitenkin sain valmiiksi, vaikka vähän jälkikäteen kylläkin.

Pikkusisko täytti 16.1. 28 vuotta (huh, onko tää Aino ihan totta, hei?!) En ymmärrä miten mun pikkusisko on tuon ikäinen kun mähän oon vasta 23v... No mutta, tein siskolle sukat, ohje taisi olla Novitan Sukkalehdestä ja lankana ihan perus seiskaveikka. Nämä on kuulemma "toimistosukat".

Jujuna sukissa oli se, että ne neulottiin kärjestä alkaen. Kantapäänkin tekniikka eli tiimalasikantapää oli mulle uutta. Sinänsä ei mitään vaikeaa, mutta kyllä ohjetta piti tuijotella tavallista tarkemmin kun ei se tullutkaan sieltä "selkärangasta". Päällinen oli eräänlaista ruutuneuletta (vähän kuin pitkä helmineule) ja varressa takana köynnöskuvioita lehtien ja "palluroiden" kera. Sukista tuli mielestäni ok suhteessa siihen, että en ole muistaakseni kuin kerran tehnyt tuollaista köynnöskuviota, jossa käsialan kireys vs. löysyys kuitenkin vaikuttaa oleellisesti siihen kuinka siistiä jälki on. Köynnöskuvioilla saa kuitenkin elävyyttä ja kaunista pintaa melko helpolla tekniikalla. Ja sisko ymmärtääkseni ainakin tykkäs! :D <3

Vaikka olen luonteeltani sen verran esteetikko, että tykkään kauniista asioista, olen kuitenkin melko laiska ja saamaton hankkimaan mitään sellaista kotiin saati sitten sisustamaan sen mukaan. Jo ihan pakon sanelemana meidän oli kuitenkin alettava pohtia isomman astiavitriinin hankintaa. Suurin osa mun kauniimmista, mutta vähemmän käytössä olevista astioista kun on edelleen (noin vuosi muuton jälkeen) vielä laatikoissa. Vaikka suunnitteluvaiheessa tilasimme keittiöön ekstrakaappeja, eivät kaikki astiani mahdu sinne millään. Plus että ylimmiltä hyllyiltä niitä on tietysti epäkäytännöllistä ja hankalaa nostella. Selailin erilaisia nettisivustoja ja lopulta totesimme miehen kanssa että Cobellossa on myös ihania, meidän silmää miellyttäviä huonekaluja. Tuo Cobello on kyllä liikkeenä aivan mielettömän ihana: sanoinkin miehelle että jos joskus miettii mitä hankkisi mulle lahjaksi niin tuolta Cobellosta voi ottaa ihan minkä tahansa esineen ja todennäköisesti olen aivan haltioitunut sen kauneudesta! Ja juuri tuon tapaista tyyliä haluaisin omaan kotiin, en tosin ehkä niin puhtaasti vaan esineillä voisi olla myös tunnearvoa. Ja faktahan on, että aika monesti sitä tulee kuitenkin autoiltua Ikeaan, koska Ikean hintalaput sopivat paremmin tavallisen tallaajan lompakolle.

Mutta eilen teimme päätöksen meille tulevasta vitriinistä. Sitä varten on laitettu rahaa sivuun ja tarpeeseen tuo huonekalu siis tuleekin. Ongelmana meillä on (tai paremminkin "ongelmana") se, että keittiö-/oleskelutilassa on aika paljon seinäpinta-alaa ja asuntomme huonekorkeuskin on sillä kohtaa huipussa eli noin neljässä metrissä. Mikään pienen pieni ja siro vitriini ei siis missään tapauksessa mittasuhteiden puolesta sopisi meille. Toisaalta emme halunneet jättikokoista vitriiniä, joka sulkisi sitten myöhemmin pois erilaisia sisustusvaihtoehtoja ja saattaisi kaduttaa kun mitään muuta isolle seinustalle ei enää sopisikaan. Eli päädyimme lopulta tähän:

Vitriini on Cobellon omaa, Keski-Euroopassa tehtävää tuotantoa ja kokopuuta. Valitsimme väriksi myös tämän kulutetun valkoisen ja vetimiksi nuo puolipyöreät. Leveyttä kaapilla on 145cm, mikä on vähän enemmän kuin useimmissa mallistoissa (120cm), joita kävimme katsomassa esimerkiksi Kruunukalusteessa. Sinänsä hienoa, että näitä Cobellon huonekaluja on eri kokoja: usein kaapit ovat tosiaan tuota standardikokoa 120cm, ja jos haluat isomman joudut tilaamaan puolitoista tai kaksinkertaisen leveydeltään olevan huonekalun. Noh, hieman kaupassa vielä mietin että olisiko sittenkin se seuraava, isompi koko meille parempi, mutta se olikin sitten jo kaksi metriä leveä ja olisi ollut todella massiivinen... Tämän vierelle voimme myöhemmin hankkia esimerkiksi senkin tai jonkin muun matalan tason, tai muuten sisustaa tilaa muulla tavoin. Kaappi on nyt siis tilattu ja se toimitetaan maaliskuussa. Sitten pääsen vihdoin purkamaan astialaatikoita! :D

Laskeutuminen jouluun

Eilen viimeistelin vielä yhden joululahjan, tai paremminkin joulukoristeen. Ostin jo raskausaikana yhden ristipistotyön, joka oli tarkoitus tehdä lapselle joulukoristeeksi. Noh, aika kauan siinä meni, mutta nyt se on valmis.

Eli Nalle Puh -teemainen joululahjasukka :) Työ on kirjottu siniselle aidakankaalle ruutuja mallista laskien, koristettu ja viimeisteltu jälkipistoilla ja ommeltu sitten sukaksi. Tein vielä erillisen ripustuslenkin. Ristipistot ovat lempparikäsitöitäni, mutta ne vaativat valitettavasti aika paljon aikaa ja hyvän valaistuksen. Ristipistoa ei voi myöskään esimerkiksi helposti napata matkalle mukaan. Nyt olen jo aloittanut uuden työn eli eräät villasukat. Näin mulle yleensä käykin eli aloitan jo seuraavaa ennen kuin edellinen on valmis ja sitten niitä keskeneräisiä löytyy sieltä täältä... ja kun vielä ohje on hukassa niin viimeistely voi myöhemmin olla ihan mahdotonta.

Haettiin tähän kotiin vähän joulutunnelmaa koristelemalla meidän hieno kuusi :) Tämä on siis vuosia sitten aiemman kotimme parvekkeelle koristukseksi tarkoitettu halpa muovikuusi. Ensin mietittiin miehen kanssa, että laitetaanko kuusi ulos etupihalle, mutta tajuttiin sitten että siihen ei saa oikein helpolla valoja (kun ei ole pistoketta etuoven lähellä). Joten laitettiin sittenkin sisälle ja oli oikein hauskaa koristella pojan (3v) kanssa kuusta. Mähän en ole ostanut vuosiin edes mitään joulukoristeita, vaan laatikossa oli lähinnä saatuja sekä joitain joskus 10 vuotta sitten Tiimarin joulun jälkeisestä alesta hankittuja halpisjoulupalloja. Niistäkin puolet oli ihan hirveän näköisiä ja rikkinäisiä. Mutta ei anneta sen haitata, kuusesta tuli kuitenkin kiva!

Ensi jouluksi toivon kyllä ihan aitoa kuusta, ja kun meillä olohuoneessa tilaa ja korkeutta on, voisi kuusi olla isokin. Mutta se sitten ensi vuonna! Nyt aion kuitenkin nauttia tästä joulusta, valmiiseen joulupöytään asettumisesta ja levosta :) Suunnitelmissa on siis rentoutua, lukea jotain hyvää kirjaa, syödä, löhötä ja ehkä kutoa villasukkaa. Ihaninta on kuitenkin seurata pojan joulutohinoita, nyt kun jo ymmärtää joulustakin aika paljon. Poika onkin jo päiväkausia puhunut siitä, kuinka mennään mummun ja vaarin luo, ja kyselee jatkuvasti joko nyt mennään? Taitaa pienellä olla ikävä isovanhempia :)

Rauhaisaa joulua!

Läskini (osa 2)

Seuraavaksi oman "läskiytymistarinani" toinen osa.

Synnytyksen jälkeen vauva-aikana ehdin aloittaa ties kuinka monta dieettiä. Mutta eipä tainnut mennä kuin pari päivää ja olin taas vanhojen tapojeni parissa. Olen hirveän perso kaikelle mitä ihmislaps ei saisi syödä: sekä suolaisille että makeille herkuille. Erinäiset kitudieetit eivät tosiaankaan mulla toimi, sillä nälkäisenä marssin heti kauppaan ja ostan suklaapatukan. Sekä kaikkea muuta mitä mieli tekee juuri sillä hetkellä. Ja kun sitten vain psykoottisesti kyttää syömisiään niin surkuhan siinä tulee. Jotenkin en myöskään ole halunnut ryhtyä mihinkään liian vaivalloiseen, mihinkään sellaiseen mistä tiedän että koska homma ei maistu niin luistan siitä saman tien.

Äitienpäivänä 2014.

Kesällä 2014.

Pikkuhiljaa olen siis yrittänyt etsiä jälleen sitä liikunnan iloa. Esimerkiksi kuntosalilla käyminen ei kauheasti innosta, sillä se itse kuntosalilla olo ja tekeminenhän on maailman tylsintä! Joo ja tiedän, että fitnessbuumi, pyöreä peppua ja niin edelleen. Usein ryhmäliikuntatunneistakin ne vähiten suoritukselta tuntuvat ovat hauskimpia, eli esimerkiksi tanssitunnit. Lapsen saamisen jälkeen ekoille tunneille meno vaan oli ihan järkyttävää, kun koko seinän kokoista peiliä ei päässyt pakoon ja oli pakko myöntää että läskihän se siinä. En tuntenut omaa kroppaani, se oli ihan selvästi jonkun toisen! En myöskään tajunnut omaa kokoani ennen kuin tosiaan näin sen kaukaa peilistä: ai tuoltako mä näytän muiden silmissä, kauheaa!

Yksi laji kuitenkin veti puoleensa, ja lopulta mieskin patisi että nyt kyllä menet. Nimittäin ratsastus.

Minä ja Anni maastoesteillä elokuussa 2015. (kuva Niina Kuronen)

Mä ja Tauski syksyllä 2015.

Ratsastin pitkään lapsena ja nuorena, mutta harrastus jäi kun muutin Helsinkiin opiskelemaan. Ajattelin, että ratsastus olisi täällä kehä kolmosen sisäpuolella auttamatta liian kallis harrastus mulle. Syksyllä 2014 kuitenkin raavimme rahat kasaan ja ilmoittauduin tunneille Etelä-Vantaan ratsastuskoululle. Vitsit että jännitti ekalle tunnille mennessä! Melkein 12 vuotta on kulunut siitä kun olin hevosen selässä, joten olo oli kaikkea muuta kuin luottavainen. Mutta selvisin. Ja sitten tietysti hurahdin ihan totaalisesti :) Keväällä 2015 hain estevalmennusryhmään ja nyt olenkin syksyn käynyt joka perjantai hyppäämässä ihanalla Oskulla :D

Esterataharkat syykuussa 2015. (kuva Eeva Piha)

Ratsastus on hauskaa ja hoitaa juuri hyvällä tavalla mun mielenterveyttä. Se ei kuitenkaan ole varsinaista kuntoa kohottavaa liikuntaa. Olen oikeastaan koko aikuisikäni etsiskellyt juuri mulle sopivaa liikuntamuotoa. Jotain sellaista, mistä voisi nauttia ja mihin tulisi lähdettyä vähän kiireisempänäkin päivänä. Viime kesänä sain jonkin pölhön kohtauksen: minä, joka olen aina (siis AINA) vihannut juoksemista, lähdinkin lenkille! Juokseminen oli tähän asti tuntunut tyhmältä: kylkeen alkaa pistää, pohkeet menevät heti hapoille, en mä jaksa, näytän hölmöltä enkä edes jaksa kuin just kilsan. No en ensimmäisellä lenkillä jaksanutkaan töpötellä menemään kuin sen puolitoista kilsaa. Mutta jaksoin kummin sen verran! Olin aika ihmeissäni ja jatkoin lenkkeilyä. Samaan aikaan innostuin myös venyttelemään useimpina iltoina kotona. Motivaatiota tähän tuli roppakaupalla kun sain keväällä tiedon, että olen päässyt mukaan tuohon edellä kertomaani esteratsastuksen valmennusryhmään.

Intoa pursuten jaksoin viime kesänä liikkua enemmän ja katsoa ainakin hieman syömisteni perään. Tämän myötä toivoin kovasti, että painoni olisi lähtenyt putoamaan. Mutta kun ei. Aloitin keväällä erään lääkityksen, jonka myötä paino pomppasi heti viisi kiloa ylöspäin ja maha turposi jalkapallon kokoiseksi. Ajattelin, että se on todella noloa, kohta joku kysyy syntyykö meille pian toinen lapsi... Elämäntapojen muutoksista huolimatta painoni pysyi samoissa lukemissa, johon se lääkityksen myötä nousi. Olinkin todella turhautunut ja mietin jo lääkityksen lopettamista tai ainakin vaihtamista (lääkitys ei ole varsinaisesti terveyteni kannalta välttämätön). Jaksoin lenkkeillä kesän ja pitkälle syksyynkin. Lopulta lenkkini pituus oli jo viisi kilometriä ja enemmänkin varmasti olisin pystynyt juoksemaan. Juoksu alkoi rullata ja tuntui löytyvän mukava flow, kun jalat eivät heti väsyneetkään :)

Pimenevän syksyn myötä olen kuitenkin päästänyt itseni pikkuhiljaa aina vain huonompaan kuntoon. Ärsytys painon jumittamisesta, erilaiset tekosyyt ja kiireet saavat helposti takapuolen liimaantumaan olohuoneen sohvalle vaikka voisikin lähteä lenkille. Vaikka ratsastuksessa tunnen kehittyneeni viimeisen puolen vuoden sisään huimasti, harmittaa oma (suoraan sanottuna paska) kunto. Paino on pysähtynyt nyt siihen juuri normaalipainoisen BMI:n ylärajalle (eli mulla 170cm pitkänä 72 kiloon).

Voihan vatsamakkara (lokakuussa 2015).

Oma keskivartalo on kyllä kadonnut pehmeisiin poimuihin ihan kokonaan ja persus levinnyt niin ettei se pian enää mahdu satulaan. Kaikki muutkin hienot ajatukset ovat yksi kerrallaan kaikonneet, ja valmennuspäiväkirjaan kirjatusta oheisharjoittelusta en ole pystynyt pitämään kiinni. Olen siis laiskistunut ja muuttunut liian mukavuudenhaluiseksi. Mutta joka maanantai otan itseäni niskasta kiinni, kunnes lounasaikaan olen jo työpaikkaruokalan jälkkäripöydässä kahmimassa vaniljajätskiä ja kinuskikastiketta :D Ja ihmettelen samalla että mites tässä nyt näin kävi?

En aio suunnata joulupöytiin jonkin hysterian vallassa vain kieltäytyäkseni nyt kaikista herkuista. Haluan kuitenkin tämän kirjoittamisen kautta aloittaa uudelleen ajatusprosessin siitä, mistä minun hyvinvointini voisi koostua ja miten pystyisin pitämään sitä pitkäjänteisesti yllä. Tehtävää riittää.

Oon mä syksylläkin lenkkeilly! :)